"Is now the time to fade into the bluest of the blue blues!?"
Olen viikon sisään viiltänyt haavoja moneen ihmiseen. Kysymys on lähinnä pelosta, joka on luottamuksen puutetta, joka taas johtaa itsesuojeluun. Pienet sodat pärjäävät isoille julmuudessaan, mutta milloin sota voi olla oikeutettu?
Kammottavimmat, pelottavimmat ajatuksen hyökkäävät mieleen YÖLLÄ, kun havahtuu unestaan. Silloin ei ole toivon häiventäkään, ja kaikki on mustaa. Miksi se on niin, ja mitä silloin voi tehdä?
Oleminen ja eläminen on sittenkin syvästi pyhää. Siitä olen varma.
maanantai, 7. maaliskuu 2005
blue
sunnuntai, 6. maaliskuu 2005
Näkijä
"sinnen kan spela oss spratt, vi kan drömma, kanske någon elak gudom manipulerar oss"
Viimeinen yö kotonakotona noudattaa aina samaa kaavaa:
Olen jo illalla epämääräisen levoton ja ahdistunut. Nukahdan. Yöllä herään onnelliseen levottomuuteen. Voin tuntea rakkaani nukkumassa muutaman ovien toisilla puolin. Kuulen kolahduksia; voin kuulla kun he kääntävät kylkeä. Tekee kipeää välittää niin paljon ja silti hirveä pelko, että he katoavat. Samalla kipu tietää, että lähden kohta pois, kauas heistä. En malttaisi nukkua, kun kotona on niin lämmintä ja pehmeää. Ja tiedän, että aivan hetken päästä takaisin kovaan kylmään maailmaan.
Koti on koti vaikka voissa paistaisi.
Kaverini oli viikonlopun kämpässäni; minä en ollut. Uskomattoman CREEPY tunne tulla kämpille ja nähdä toisen ihmisen pieniä jälkiä ympärillään.
*kylmät väreet*
Onko se, mikä on mahdollista, olemassa? Jos Jumala on Oleminen, sisältyykö tuohon Olemiseen myös kaikki mahdollisuudet?
U s k o on "sen Näkemistä, mitä en nähdä". Uskon vastakohta on sokeus.
"Jokainen Helsingistä pois vievä tie vie myös Helsinkiin".
Aika palata maan päälle?
tiistai, 1. helmikuu 2005
Helmikuu
maanantai, helmikuu 28, 2005
mjukisöl
Existerar en dröm?
Juon venäläistä pullovettä ja ajattelen kuolleita ajatuksia. Minulla on kaikkea Vanilla Coca Colasta sumppuun pikkunäppäriin uusiin leluihin, mutta väsymys tekee välinpitämättömäksi.
"'Allting' negerar sej själv."
"Ihmissuhteissa toimii se, että antaa sen, minkä saakin. Siten säilyy väkisinkin balanssi."
Sininen hetki vie mielen: se on surullisen onnen väri. Kun minulle tarjotaan suklaata, sydämeni hypähtää. Ei se silti ulkoisesti mitään merkitse, kuinka paljon rakastaa, jos sitä ei uskalla ilmaista.
Söisitkö sinistä keittoa?
Viime päivinä olen rakastanut niin, että se on tehnyt kipeää. Sitä seuraa heti kauhu: entä jos menetän kaiken.
"Rakkaudessa ei ole pelkoa."
sing da da da dada da didada
Voisinpa auttaa ihmisiä, jotka hämmentyneinä kulkevat ristiriitaisissa maailmoissaan, ja koettavat suunnistaan kohti Jumalan lampun valoa. Ehkä se olisi helpompaa, jos en olisi yksi heistä, tai sitten vaikeampaa.
keskiviikko, helmikuu 23, 2005
squeeze me!
Inspiraation hyökyaalto jätti minut rannalle yskimään vettä. Adrenaliinilla pääsee!
Juuri nyt tahtoisin vain kupin kahvia 
tai muuta kofeiinillista, mutta ei voi ei tähän aikaan enää.
Julmaa.
Mietin tänään, mikä tekee joistakin ihmisistä ystävyksiä ja joistakin ei. Aiemmin ajattelin, että kysymys on eniten sattumasta, mutta enää en usko siihen. "Kemioiden pelaamisen" uskon tarkoittavan sitä, että kumpikin löytää suhteessa roolin, jossa pitää ITSESTÄÄN.
ITSEstä kaikki alkaa ja siihen kaikki päättyy. Itsekkyys toi paratiisiin pahuuden ja itserakkaus tuo jotkut sieltä loppuun asti pois pitämään. Ihminen tahtoo itse jumalaksi Jumalan paikalle, ei tahto toteuttaa ensimmäistä käskyä.
This is who we are, this is what we do, this is who we are, are, are, are, are...
so help me god
sunnuntai, helmikuu 20, 2005
ei voi
"Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä, kun olet tuonut minut tähän asti? Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Voiko tällaista tulla ihmisen osaksi?
Mitäpä muuta minä voisin enää sanoa Sinulle? Sinä tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani! Ei ole toista Sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin Sinä."
(2. Sam. 7:18-22)
no pain no gain
Ulisen aina Ahdistuksesta, mutta elämässäni ei sittenkään ole päivää ilman hajottavaa Onnea siitä, että olen olemassa. Oleminen on niin voimakas, sen paine niin iso, että se rikkoo.
"Helppo elämä" on paradox itsessään. Niin kuin alkoholiton olut!
On ehdottomasti etuoikeus saada lukea Raamattua tenttiin ja siitä opintoviikkoja. Teologian opiskelussa on se ihana onnen aspekti, että saa elääkseen opetella ymmärtämään asioita, jotka ovat paitsi mielenkiintoisia myös Merkityksellisiä. Niillä on oikeasti väliä.
(oi voi jos saisin opiskella filosofiaa!)
Oletko koskaan pessyt hampaita suihkussa? Jos et, tee se tänään.
Kehittelin verellä ja kyynelillä upean ja monimutkaisen teorian, jota kukaan tähän mennessä ei ole ymmärtänyt lähellekään oikein. Voin keksiä kaksi mahdollista syytä: joko se on typerä tai sitten se on niin nerokas, ettei tavan ihmisen kapasiteetti riitä ymmärtämään sitä.
(jokin sanoo minulle, että edellinen on lähempänä totuutta)
torstai, helmikuu 17, 2005
Coffee or Coke?
Miten tunnistaisin muut ulottuvuudet kuin nämä 4? Mistä voin tietää, onko niitä? Mikä on vastaus perimmäiseen kysymykseen.
(42)
Ihmissuhteesta:
Unik0rn: jos tiiät, ettet ite pakita, niin rakenna
Unik0rn: eikä kenenkään kans kannata muuten menetellä
Unik0rn: jos sitoudutaan, nii sitoudutaan
Unik0rn: ja siinä se
Ystävyys, rakkaus ja ETENKIN rakastuminen ovat liimaa. Miksi liimaisi itseään johonkuhun, jos ei tiedä, että aikoo ja tahtoo liimauksen myös pitää?
Ihminen ei ylipäänsä ole sisäistänyt omaa näkökantaansa, jos hän ei osaisi perustella vastakkaista kantaa. Asian sisältä ei näe asiaa; on päästävä ulkopuolelle.
Sovinnaisuus on viime päivinä käynyt hermoilleni enemmän kuin ärsyttävyys tai jopa suoranainen tyhmyys. Hirvein ja ällöttävin mahdollinen palaute missä tahansa tilanteessa on "ihan kiva" ja laiha hymy. Ottaisin mieluummin vastaan lyttyhaukut.
Minun ihminen on se, joka ei koskaan ikinä, ei vahingossakaan sano "mä rakastan sua" -repliikkiin "niin mäkin sua" tai "kiitos käynnistä" kun saattaa vieraat ulko-ovelle. Joka ei IKINÄ sano "moi", kun tapaamme, eikä "hyvää yötä", kun eroamme. Jonka sanavarastosta puuttuvat sanat "positiivinen" ja "negatiivinen". Joka ei tule sanoneeksi lauseita, jotka on jo kuullut.
Joka ei tee mitään VAIN siksi, että laskee sen olevan kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen mukaista. Joka lähettää ystävänpäiväkortin pääsiäisenä, järjestelee CD-levyt kuorien värien mukaan, ei pystyisi keskustelemaan säästä vaikka puukolla uhattaisiin, vihaa isoja muodollisia juhlia ja SUUTTUU ja reagoi kun häntä ärsyttää jokin, oli tilanne mikä tahansa.
Ei tavoitellakseen erikoisuutta, vaan koska se on hänessä. Koska säännönmukainen kaavamaisuus EI yksinkertaisesti OLE hänessä.
Olen vaihteeksi pettynyt suorituskykyyni. Ihminen, jolla on enemmän tahtoa kuin kapasiteettia, juoksee koko elämänsä kanin perässä saavuttamatta sitä koskaan. Yritän aina olla kaikkea, mutta välillä muka-normaali eläminen on kuin yrittäisi opettaa norsua tanssimaan balettia. Ei se huijaa ketään muuta kuin itseään.
keskiviikko, helmikuu 16, 2005
roskis
Minun Isäni " on olemassa, ja tuohon 'Olemassaoloon' sisältyy kaikkien vastakohtien sovitus, rajattomuus kaiken rajallisen tuolla puolen, kätketty kirkkaus joka on ainoa täysin todellinen olemassaoleva asia."
Jos on Olemassa jotakin; jos on olemassa jokin Totuus; jos on todella olemassa Oleminen, Kauneus tai Tajuaminen, niin isoimmin ja kirkkaimmin se oli olemassa Jeesuksessa. Siitä olen niin vakuuttunut kuin tämmöinen pieni ihmisrääpäle voi nyt ylipäänsä mistään olla.
Voin olla väärässä, mutta sitten ei kyllä ole mitään Olemassa oloa 
, eikä mitään, ei edes pientä rääpälettä, ja koko Oleminen on yksi suuri valhe, iso Matrix-maailma. Hirveintä on se, että se on periaatteessa mahdollista.
kaikki 0n ei mitään
Aiemmin yliepämääräiset lyriikat Apulannan ja Dingon tyyliin ärsyttivät minua kovasti. Kun asiat sanotaan tarpeeksi epämääräisesti, jokainen voi keksiä niille ihan ne tulkinnat kuin itse huvittaa. Kun lause voi tarkoittaa kaikkea, ei se lopulta tarkoita yhtään mitään.
"Kaikki" ja "ei mitään" kohtaavat pelottavan usein. Ehkä totuus onkin ympyrä niin kuin ne idän uskonnoissa kuvittelevat?
Ei voi tietää.
Samalla tavalla täydellisyys syö itsensä tyhjyydeksi. Minulla on hyvin monta ystävää, joita jokaista voisin kutsua parhaaksi ystäväksi, ja perustella sen aukottomasti. Ihmisiä, ihania ja rakkaita, joiden kanssa jaan jotain sellaista, jota en jaa KENENKÄÄN muun kanssa maailmankaikkeudessa. Se on ystävyyden arvo minulle, se on kaikki. Mutta kuitenkin se, että heistä jokainen on minulle niin ainutlaatuisella tavalla erityinen, tekee sen, että erityisyys ei ole minulle erityistä. Erityisyys on normaalia; se on ainoa tapa, jolla voin elää ihmissuhdetta (tai ylipäänsä mitään).
Eli loppujen lopuksi erityisyys on syönyt oman erityisyytensä.
sunnuntai, helmikuu 13, 2005
paraabeli
- Miten tahdonvoima korreloi mielenterveyden kanssa??
"- Se on niin kuin paraabeli: tiettyyn rajaan asti tahdonvoima ylläpitää mielenterveyttä hyvinkin tehokkaasti, mutta tietyn rajan jälkeen se tuhoaa sen totaalisesti."
Eikö paraabelikäyrä pädekin todella monessa asiassa?
Pakko kai on hyväksyä sekin, että ongelmat eivät häviä sillä, että päätän, etteivät ne minusta otetta saa.
perjantai, helmikuu 11, 2005
lääke
Muutama sitaatti ajankohtaista aihetta koskien. Parinvalintaa.
"Jos hän on sellainen, jota ilman et voi elää, vaikka neuroosisi parantuvatkin, kehitä suhdetta. Jos haet lääkettä tähän hetkeen, ei kannata jatkaa."
"Jos et ole mielestäsi suhteessa parhaan mahdollisen kumppanin kanssa, valitse ero. Jos olet, valitse ikuinen rakkaus."
"Sen mä oon tajunnut, että täydellisyyttä vähempään ei pidä tyytyä."
Ei enää yhtäkään lelusuhdetta, ei kertakäyttöromansseja, ei itsen särkemistä ihmissuhdeleikeillä. Odotan kunnes tärppää oikeasti, vei se miten pitkään tahansa ja vaati mitä tahansa. Punkt slut.
torstai, helmikuu 10, 2005
nu ma iei
Kun on niin onnellinen että sattuu, pelkää kuollakseen että se loppuu. Kun ahdistus on suurin, tajuaa olemassa olemisen Voiman! Kun rakastaa hirveästi, pelkää menetystä niin ettei uskalla hengittää. Kun vihaa suurimmin, välittää eniten. Ei voi hetkeäkään ajatella kuolemaa tajuamatta samalla, miten ihmeellinen ja arvokas Elämä on.
Ei toista ilman toista!
purin siltä pään irti
Loska tuli takaisin Turkuun. Yksi halvoista huveista on istua bussiin selkä menosuuntaan päin ja tiirailla vaivihkaa ihmisten naamoja. Naamoja, jotka olivat harmaita ja hymyttömiä, myös minun.
Kai on åkei etsiä mielekkyyttä asioista, joita tekee neljästi päivässä?
On ollut hyvä olla, vaikken sitä olisi ansainnut. Kun tuntee liikaa, menee rikki. Odotan päivää, jolloin elämä voisi pyöriä jonkin muun kuin omien ongelmien kanssa tappelemisen ja pahalta maailmalta puolustautumisen ympärillä. Jos voisi kohdata toisen ihmisen ilman, että varmuuden vuoksi hyökkää tai rakentaa muurit, vallihaudat ja alligaattorit.
"Totuus on harvoin kaunis eikä koskaan yksinkertainen."
Pyytääkö itsensä tappava ihminen muilta anteeksi aiheuttamaansa tuskaa? Pyytivätkö suomalaiset anteeksi venäläisiltä, jotka tappoivat sodissa? Pyytäisinkö anteeksi, jos kuristaisin raiskaajani?
Itsesuojelu on ihmisen vahvin vaisto. Kun uhka on tarpeeksi suuri, se ottaa vallan jokaisessa ihmisessä. Se on julmaa mutta todellista. Ei kaikki, mikä on välttämätöntä, ole hyvää tai oikein.
keskiviikko, helmikuu 09, 2005
ärrin murrin
Mikä tekee niin monista asioista muka hienompia siksi, että ne ovat omia?
Epälooginen päättely käy rankasti hermoilleni. Rakastan logiikkaa, mutta eikö se ole tyhmää, kun se kuitenkin niin usein on puuttellista ja päätyy vääriin tuloksiin?
Måste göra -listani on nälkävuosia pidempi. Vihaan sitä, kun en jaksa enkä pysty ylittämään itseäni, kun sitä ehdottomasti vaadittaisiin. Menestys ja kunnianhimon täyttymys on kuin huume: ilman sitä tulee kärsimättömäksi ja vihaiseksi. Kun stressiä on yllin kyllin mutta voimia ei, päätyy helposti tilaan, jossa mikään ei etene, muttei myöskään pysty relaamaan.
Sietämätöntä!
tiistai, helmikuu 08, 2005
Onni(tm)
Olen enemmän kuin tyytyväinen kahden laskiaispullan seuraan juuri nyt.
Ylienergisyyteni on saanut minut viime päivinä murehtimaan ajan ja voiman puutetta. Aloin miettiä, pitäisikö minun lisätä blogiin kommentointimahdollisuus vierailijoille. Toisaalta tuntuu hyvältä olla paikan ainoa diktaattori, jonka sana on ensimmäinen ja viimeinen, alfa ja omega.
(Osa minusta ei totta puhuen halua tietää, kuka tätä lukee.)
Sittenkin olen huolissani kaikista potentiaalisista ystävistä ja mielenkiintoisista ihmisistä, joihin en saa kontaktia, jos en tee sen ottamista heille helpoksi. Mielenkiintoinen ihmissuhde on sen luokan onnea, että siihen olen todellakin valmis panostamaan, ja niin koko ajan teenkin.
: : :
On niin vaikeaa hyväksyä, että voi missata jotakin hienoa, jonka OLISI VOINUT saada. Ikinä ei voi tehdä mitään miettimättä, että olisi voinut olla ja tehdä enemmän, yrittää kovemmin ja tehdä töitä paremmin. Ei niin ikinä.
"Elämä on sukupuoliteitse tarttuva tauti, joka johtaa sadan prosentin varmuudella kuolemaan."
Ei onnistu kyynistely, ei tänään!
Juuri nyt ei ole sanoja kuvaamaan sitä, miten onnellinen olen siitä, että saan olla. Jos saan herätä huomisaamuna, se riittää. Jos en, tietää maailma ainakin sen, että olin onnellinen viimeiseen iltaan asti. Sitä ei vie pois kukaan!
maanantai, helmikuu 07, 2005
Sairas maailma.
Syön mömmöjä, joiden paketin kyljessä lukee näin:
"VAROITUS: Lääke aiheuttaa vakavia sikiövaurioita. Jos potilas tulee raskaaksi hoidon aikana, suositellaan raskauden keskeyttämistä."
= (rakkaani spontaani 'toisin sanoen':)
"Tästä lääkkeestä voi olla haittaa läheisellesi, joten on suositeltavaa, että tapat hänet poistaaksesi vahingot."
Sairas maailma.
Oleminen
"Rakkaus murtaa sydämen."
Köyhää.
Köyhästä puheen ollen, kofeiiniton kahvi ja alkoholiton kalja kuuluvat niinikään paradoksimurkinan sarjaan.
Toin lopultakin rakkaimpia reviirilleni.
Ei minulla edes ole mitään ihmeellistä salattavaa! Vaikka jotkut selvästi niin luulevatkin.
Laatikkoni ei sitäpaitsi ole "asunto" perinteisessä mielessä, ei minulle. Se on paikka, jossa on paljon sinne sattumalta eksynyttä roinaa. Ja sitten siellä on yksi ihminen silloin kun on. Useimmiten ei.
"On niin helppoa olla puuttumatta liikaa toisten elämään, mutta miten mä voin katsoa taivaassa Jumalaa silmiin, jos en ole ikinä kertonut läheisimmilleni evankeliumia?"
Olen etuoikeutettu siinäkin suhteessa, että voin tiivistää koko elämäni yhteen sanaan. Tässä uusien tuttavuuksien kaupungissa voin lauseella "musta tulee pappi" kertoa kaiken: että opiskelen ylipistossa teologiaa, olen henkilökohtaisessa uskossa ja valveutuneemmille myös sen, että opiskelen ruotsiksi. Elämäni kolme olennaista asiaa tulivat jo siinä.
On hauskaa-A, joka on hyväksi itselle ja hauskaa-B, joka on pahaksi. Eron huomaa seuraavana aamuna. Baari, miehiä ja viinaa -hauskaa-B:ta seuraa aina morkkis. Naiivia mutta hulvatonta rakkaiden kanssa Herran nimessä -hauskan-A jälkeen herää hymy naamalla.
Luennolla mietin, miten olisin elänyt natsisaksassa. Luulen, että olisin päällisin puolin elänyt massaan sulautuvana perusnatsina mutta yön pimeydessä toiminut sitä vastaan. En tiedä, onko se väärin, ettei turhille, yhdentekeville ihmisille ja järjestelmille valehteleminen vaivaa minua lainkaan? Ei niin lainkaan.
"M i k s i s ä u s k o t?"
Jumalan olemassaolo on minulle samanlainen intuitiivinen kokemus kuin että itse olen olemassa. Molemmat ovat yhtä helposti kyseenalaistettavissa.
(Luonnollisesti koko elämä perustuu sille uskolle, että itse ja oma maailma ovat olemassa. Jos olen siinä väärässä niin ei kyllä ole mitään.)
Uskon, että jokainen ihminen kokee Jumalan vaistomaisesti jollain tavalla olemalla olemassa, koska Hän on Oleminen itse. Kun Jumala sitten tulee oikein lähelle ihmistä Hengellään Raamatun, rukouksen tai muuten Sanansa kautta, se on vain sama kokemus x1000.
Vuosi sitten elämäni oli jotakin valtavan paljon muuta kuin nyt. Miettii, miten valtavan erilaista elämän on myöskin oltava vuoden päästä. Jännittävää.
"Eftersom vi inte vet var vi kommer att va om ett år, så vet vi inte heller vad vi har för gränser, så betyder det att inte heller nånting är omöjligt!"
perjantai, helmikuu 04, 2005
Alleluia.
Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto.
Sicut erat in principio, et nunc, et semper,
et in saecula saeculorum.
Amen. Alleluia.
(Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Niin kuin on ollut alusta asti ja nyt ja aina,
ja ikuisesta ikuiseen.
Aamen. Halleluja.)
torstai, helmikuu 03, 2005
adrenaliinia
Oman blogini inspiroimana todellakin tapetoin yhden seinän mainoksilla. Uskon, että menee tovi ennen kuin kyllästyn siihen. Se on vinkeä.
Mutta en siedä harmoniaa. Kämppäni on riideltävä. Sovinnaisuus ahdistaa minua. Värit eivät saa olla sävy sävyyn. Kamojen pitää lojua vähän miten sattuu. Huijaan itseäni? Ehkä, en välitä.
Energiaa on niin paljon, että voisin lähteä lentoon.
Toivon koko ajan, että törmäisin vahingossa lähimpiin naapureihini niin, että voisin vähän smalltalkata ja saada sisäistettyä, että siellä oikeasti asuu jotain eläviä sieluja. Toistaiseksi he ovat vain nimiä postiluukuissa.
Nukku on poikaa. "Neljän tunnin yöunet kolmena perättäisenä yönä saattavat nuoren ihmisen suorituskyvyltään 70-vuotiaan tasolle. Neljän tunnin yöunien jälkeen yksi kalja vastaa sikspäkin tehoa. 24 tunnin yhtäjaksoinen valvominen vastaa promillen humalaa. Jatkuvasta univajeesta kärsivän looginen päättely, ennakointikyky ja immuniteetti heikkenevät. Hän ottaa myös herkemmin riskejä.
Täydellinen univaje tappaa rotan 3-5 viikossa."
0_0
keskiviikko, helmikuu 02, 2005
Wolfgang
Yksi lemmikeistäni Wolfgang on kaukana poissa.
Eikö se muka ole söötti!? Kiersin yhtenä iltapäivänä KAIKKI Turun lelukaupat ja -osastot ja vain se lähti mukaani.
Lukekaa ja myykää sloganiksi johonkin mainokseen.
Webkamera pelasti sieluni.
Miksi aina pienistä asioista tulee niin isoja minulle?
Poden kauheaa ahdistusta siitä, etten ehdi revetä kymmeneen miljoonaan eri paikkaan tekemään kymmentä tsiljoonaa asiaa. Ahdistuskin on ajan ja energian hukkaa.
"If you can read this, you've just wasted your time on reading the sentence 'If you read this, you've just wasted your time on reading the sentence' - Twice!"
Heh heh hee. Kuolen nauruun.
tiistai, helmikuu 01, 2005
lelut
"Onko tulevaisuus viiva, jota kukaan ei voi nähdä, vai viiva, jota ei ole vielä piirretty?"
Leikin tänään webkameralla. Kuten sanottu, tykkään teknisistä leluista.
Kaikki leikkivät. Lelut vain muuttuvat.
on niin kiva olla vaan
nauttia, ei miettiä
olla, jotkut on enemmän kuin toiset
Ei malta mennä nukkumaan, kun on niin paljon kaikkea tekemistä ja ajattelemista.
lauantai, 1. tammikuu 2005
Tammikuu
sunnuntai, tammikuu 30, 2005
2 pizzaa
Käräytin tänään uunissa kaksi isoa pizzaa syömäkelvottomiksi. Ei taida olla eka eikä miljoonas kerta, kun teen moisia mokia.
(terveisiä vain ex-kämppikselle)
Mitä on naisellisuus tai miehekkyys, ja ovatko ne itsessään jotenkin arvokkaita? Onko jotenkin sinänsä pahasta, että tykkään teknisistä leluista, en halua käyttää kenkiä, joilla ei voi juosta, ja juon kaljaa? Olisiko parempi, jos en tekisi niin?
Kummaa.
Tottakai tasa-arvokin pitää olla mies-nainen-suhteessa. Mutta lähes kaikki naiset, jotka tunnen, haluavat miehen, joka on vähän hallitsevampi, fiksumpi ja ottaa enemmän vastuuta kuin he itse. Ja toisin päin miehillä. Niin se vain on.
Olen monta kertaa käynyt ystäväni kanssa syömässä kasviskebabin. Se on yhtä mielenkiintoista kuin kasvismakkarat. Ei, en ole kasvissyöjä, ja Suomessa on suunnilleen 2 kasvissyöjää, joiden motiiveja arvostan. Muiden en.
Alennuin rukoilemaan yhden pitkäikäisen typerän ongelman puolesta ja se ratkesi "itsestään" alle 24 tunnin. Typerä silti, ei koskaan opi. Seuraavan ongelman tullessa olen kuitenkin unohtanut ja yritän taas räpiköidä yksin.
perjantai, tammikuu 28, 2005
Mainokset.
Mainokset. AWW. Aikakautemme suurinta taidetta. Täydellistä, hiottua, silottua, jokainen väripilkku oikealla paikalla, sana valittu miljoonien joukosta. Haluaisin ympäröidä niillä maailmani, tapetoida seinäni ja koristella vaatteeni.
Ehkä teenkin niin... :-S
Elämässä pitää olla hauskaa, muuten se on huono elämä. Eikä ole mitään hauskempaa ja onnempaa kuin Jeesus. Jokainen, joka tuntee Hänet, tietää sen.
. . .
Kuinka moni meistä, jotka uskovat persoonalliseen Rakkauteen, tosissaan uskoo myös persoonalliseen Pahuuteen? Kuinka moni, joka uskoo taivaaseen, on tosissaan miettinyt sitä, että on myös helvetti?
Pahat asiat eivät häviä sillä, että ne maalataan kirkkain värein ja piilotetaan kaapin nurkkaan.
Luulevatko miehet tosissaan, että hienot autot ja laitteet tekevät naisiin vaikutuksen? Unbelievable.
Sinä, kuka oletkin, lue Raamattua. Aloita Johanneksen evankeliumista. Tee se tänään. HETI. Se palkitsee aina eikä kaduta koskaan.
Joku myy New Yorkin roskia taiteena. Ja joku ostaa!?
keskiviikko, tammikuu 26, 2005
typeryydestä ja suuttumuksesta
SMILE! You're on candid camera!!1
Päätin nousta ylös epätoivon kuilusta, kun ei siellä ollutkaan mitään mielenkiintoista.
"Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta.
Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä,
murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken."
(Kor. 6:8-10)
Moni ei-uskovainen on kysynyt minulta, eikö minulla pitäisi olla sisäinen rauha ja onni, kun kerran olen löytänyt Herrani. Asiahan on täsmälleen päin vastoin. Jos tosissaan tajuaa, että kristinusko on totta, ja suurin osa ihmisistä EI tiedä sitä, iskee väkisin hirveä ahdistus. Miten pystyn saamaan muut (etenkin rakkaani) tajuamaan? Mitä voin tehdä, kun Pahan voimat jylläävät maailmassa ja olen itse tällainen surkea rääpäle vain?
Ja onni ja rauha, paradoksaalista kyllä, sittenkin tiedän, että minulla on, vaikkei muuta olisikaan. Vaikka se pinnallisesti on niin usein rikki.
Paha mieli on aina kivoin vääntää suuttumukseksi. Jälkimmäistä on niin paljon helpompi käsitellä.
Yksi asia, jota olen miettinyt, on huumorintaju. Minun on jo pitkään tehnyt mieli antaa kotisivuilleni nimeksi "Lopullinen totuus kaikesta". Se on tietysti ironiaan kätketty puolitotuus. Mutta hiirikokeita katselleena tiedän, että käviöiden joukossa olisi aina välkkyjä, joiden mielestä ko. saitin omistaja olisi ylemmyydentuntoinen itserakas paska. En siis haluaisi ottaa riskiä moiseen väärinymmärrykseen.
Tufft men skoj.
... "Älä ikinä vastaa nimettömään kirjeeseen."
"EN KOMMENTOI, MUTTA ÄLKÄÄ SITEERATKO."
sunnuntai, tammikuu 23, 2005
Aurinko
Yksi henk koht suosikeista gospelpändeistä nimeltä .kraka on laittanut sinkun ja EP:n sisällön ilmaiseksi jakoon kotisivuilleen. Kivaa, symppistä ja laadukasta. Ei voi muuta kuin hattua nostaa! Kannattaa käydä lataamassa täällä. Löytyy sivulta "Diskografia".
lauantai, tammikuu 22, 2005
makkara
Pitkä keskustelu Ystävän <3 kanssa sai aikaan seuraavat syvälliset totuudet:
Kun herkkä ihminen tulee satutetuksi tarpeeksi monta kertaa, tapahtuu toinen kahdesta:
a) hän sulkeutuu kuoreensa ettei kukaan enää satuttaisi TAI
b) hän alkaa aina satuttaa muita puolustautuakseen.
-> Mitä herkempi ihminen, sitä todennäköisemmin hänestä tulee jääkimpale, kovis tai hyökkääväinen. Sillä, jonka puolustusjärjestelmät ovat kovimmalla teholla, on yleensä myös eniten puolustettavaa.
"Kova ihminen on kova siksi, että se pelkää."
En rehellisesti tiedä, onko hyökkäys paras puolustus, mutta se TOIMII. Olenhan nimenomaan ihmiskone, joka toimii hyvin. Niin on pakko olla.
Suurin osa ihmisistä on makkaran perässä juoksevia koiria. Kun sinulla on makkara, saat heidät minne tahdot.
Ensin pitää luottaa, sitten vasta saa rakastaa. Se, joka ei oo luottamuksen arvoinen, ei oo rakkaudenkaan.
perjantai, tammikuu 21, 2005
mindfucking
Sain eilen val-ta-van AHA-elämyksen. Ajatukset rullaavat kuin hullut. Sanoinko joskus, että elämäni tarkoitus EI ole asioiden tajuaminen? Erehdyin.
Kuulemma ihminen tarvitsee suunnilleen 10.000 euroa vuodessa voidakseen elää onnellisesti. Sitä enempi raha ei olennaisesti nosta onnellisuuden tasoa. Kiehtovaa. Itse kyllä elän puolella siitä, ja olen silti onnellinen. Kysymys on paljolti siitä, kuinka paljon energiaa on valmis käyttämään, jotta saa jokaisesti sentistä jotain irti. Sen osaan. x-]
Päivän turha tieto: sana "suklaa" juontaa juurensa mayaintiaanien kielestä, jossa käytettiin nimeä "xocolatl" kaakaosta tehdystä juomasta, joka maustettiin mm. chilillä. 0_0
Luin Studentbladetista kolumnin, jossa kaveri tunnusti uskonsa. Se teki minuun ihmeellisen vaikutuksen. Unohdan aina välillä, etten ole ainoa, jota jumalallinen on paijannut.
Waltari kirjoitti syntyneensä "vieraaksi vieraaseen maailmaan, jonka kieltä en ymmärrä". Se kolahtaa aina. Tuleeko päivä, jolloin yksinäisyys loppuu?
torstai, tammikuu 20, 2005
lukko
"Ilman miehiä ainoa ongelma on kuukautiskivut, ja sekin on hoidettavissa lääkkeillä."
Lukitsin itseni oveni ulkopuolelle eilisiltana. TIESIN, että se tulisi joskus tapahtumaan, mutta olin järjestelmällisesti vältellyt asian ajattelemista.
Punkkasin sitten yön kaverin luona ja oli hauskaa. Ei harmita yhtään.
Huomasin myös sen, kuinka moni halusi vilpittömästi auttaa minua väliaikaisessa kodittomuudessani. Lämmittää niin, että sydän särkyy. Kun joutuu osoittamaan riippuvuutta, huomaa pettämättömästi, kuka oikeasti välittää. Ehkä Isä halusi opettaa minulle tällä jotakin?
Kuinka suuren hinnan on valmis maksamaan siitä, että saa mielenkiintoisen elämän? Kuinka paljon kipua ja tuskaa?
keskiviikko, tammikuu 19, 2005
älyllis-tiedollinen
Tekeminen, tekemättä jättäminen, hauskuus ja tylsyys ovat lumipalloasioita: niitä kasaantuu sinne, missä niitä jo on. Kun on hauskaa, tulee tehtyä lisää hauskoja asioita ja sitten onkin niin hauskaa, ettei mitään rajaa.
Mutta jos keittää aamukahvit puoli kahden aikaan iltapäivällä, voi olla varma, ettei sinä päivänä tule saaneeksi tehtyä YHTÄÄN MITÄÄN.
"Insikter är som bussar", sa hon förundrat. "Först kommer ingen på evigheter, sedan kommer flera stycken på en gång."
Turkista roudaamani omenatee on loppu, ja se tuntuu valtavalta menetykseltä. TIEDÄN, että sitä myydään Suomessakin, mutta missä? Jos tiedät, kertoisitko? 
Ja nyt tulee suuri viisaus: Jos löydät erityisen symppiksen ja mielenkiintoisen, vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen, KAVERUSTU hänen kanssaan. Tarkoitan sitä. Siitä on paaaaaaaljon hyötyä:
a) jos teistä tulee jotain muuta joskus, suhteenne on alkanut alunperin perustua oikeille ja kestäville asioille,
b) saat aikaa miettiä, mitä tahdot hänestä, ilman paniikkia, sydänsuruja ja painetta, että pitäisi tehdä jotain ratkaisuja ja tietää asioita, joita et tiedä ja
c) saat pitää hänet elämässäsi, vaikkei teistä koskaan tulisi mitään muuta.
Jos alkaa heti väsätä jotakin säätöä, mikään noista kolmesta EI toteudu.
Vastustan sitäpaitsi ilmausta "enemmän kuin ystäviä". Ystävyys on PALJON enemmän kuin mitkään romanttiset höpöhöpöjutut.
Olenko besserwisseri? 0_0
tiistai, tammikuu 18, 2005
åsnan
IRC-galleriasta:
<fosco_> Det var en gång en åsna vid ett majsfält. Det var jättevarmt.
<fosco_> Det började poppa popcorn, åsnan trodde att det snöade. Så den frös ihjäl.
<Clydisch> fosco_: int kan den ha frusit ihjäl om det var jättevarmt? förklara dig! ;)
<fosco_> Noceboeffekt (d.v.s. invers placeboeffekt)
Riemukasta!
sunnuntai, tammikuu 16, 2005
punaiset kengät
YLIANNOSTUS ajatuksia ja tunteita tänä viikonloppuna. En toki valita millään muotoa!
Omituinen turtumus silti: voisi yhtä hyvin nauraa, itkeä kuin pikkulapsi tai ryhtyä väkivaltaiseksi, eikä sillä silti olisi itselle juuri mitään merkitystä.
Saan perverssiä tyydytystä siitä, että minulla on taas punaiset kengät.
... mutta ei se ollut se mitä tahdoin sanoa, vaan
kaikki tärkeät ja suuret asiat ovat paradokseja ja
vain liikkumalla äärirajalla sitä voi siirtää
Mutta MITEN OI MITEN voi tehdä päätöksiä, jotka peruuttamattomasti muuttavat koko loppuelämän? Miten voi tehdä päätöksen ilman, että TIETÄÄ ja miten voi tietää olematta varma, kun ei ole koskaan varma? "Mikään ei ole varmaa. Se on ainoa varma asia, jonka tiedän."
Sittenkin hirveintä, mitä voisin kuvitella, olisi elämä ilman ongelmia.
keskiviikko, tammikuu 12, 2005
juoksen
Olin KOKO ILLAN jumissa kämpillä pääni täynnä vihreää mönjää.
Ahdistaa.
En tiedä, mitä on tapahtunut. Aiemmin nautin yksinolosta täysin siemauksin. Se oli elämäni parhaita asioita: viettää ilta sillon tällöin aivan yksin, toteuttaa itseäni, väkertää pikkuprojekteja ja pohtia maailmankaikkeutta ilman ainoatakaan sielua kuuloetäisyydellä. Kaipaan sitä.
Buukkaan aina kaikki päiväni ja iltani valmiiksi, koska en tahdo joutua olemaan kämpillä montaa tuntia putkeen. Juoksen, kun en voi pysähtyä.
"Jos vauhti kiihtyy ja kiihtyy, se lopulta lakkaa."
Kylmässä maailmassa selviää vain, jos on tarpeeksi paksut vaatteet. Sinnittelen hampaat irvessä tuli mitä tuli.
älä tee niinku mä teen
Hiffaa nämä asiat ja elämäsi paranee:
a) rakastuminen pudottaa älykkyyosamäärää ainakin 50:llä. älä edes kuvittele pystyväsi tekemään järkeviä päätöksiä
b) kun olet pukukopissa sovittamassa vaatetta, mieti aivan yksinkertaisesti, haluaisitko kävellä ko. vaate päälläsi ulos kaupungille juuri NYT. jos vastaus on ei, älä osta sitä.
c) kun menet käymään ulkona talvella, laita takki kiinni ja lapaset käteen, vaikka aikoisitkin viipyä vain hetken
d) nukkumisen, syömisen tai liikkumisen laiminlyönti kostautuu AINA
e) sosiaalisesti epävarmassa tilanteessa tee niin kuin muutkin. jos joudut kuseen, et ainakaan ole siellä yksin
IhQilin ja söBöiln gamujen gaa eilen ja mietin, kuinka pitkään vielä aiomme olla tällaisia lapsellisia PENTUJA. Vai onko se toinen kypsän aikuisuuden tie minulta ikuisiksi ajoiksi suljettu?
"Jos pakenet, Hän pitää sua liikkeellä
Eikä se ajojahti lopu vielä eläkkeellä."
Kapteeni Ääni - Herra on mun moottori
Se on vielä yksi asia, jota olen miettinyt. Kun ihmiset tajuavat, että olen uskossa tai kun mainitsen opiskelevani teologiaa, heidän naamoilleen ilmestyy uusi utelias ilme. He toivovat, että alkaisin puhua siitä. Kysyä, mikä on heidän suhteensa hengellisiin asioihin. Tahtovat kuulla, mihin uskon ja miksi.
Toisinaan melkein pelottaa huomata, miten tällaisessa patatapakristillisessäkin maassa ihmisillä on hirveä Jumalan nälkä. Miksi he eivät vastaa huutoon? Eivätkö he usko, että löytäisivät kirkosta sen, mitä etsivät?
Onnekseni ja kauhukseni olen huomannut, että ajatteleva ihminen ei koskaan pääse Jumalaa karkuun. Vaikka hän sanoutuisi ateistiksi ja laittaisi asialle omassa mielessään pisteen, asia kummittelee hänen mielessään aika ajoin hänen loppuelämänsä.
Hengellinen todellisuus on liian lähellä; sen intuitiivinen voima on liian iso, jotta sen voisi täysin tukahduttaa, vaikka tahtoisikin. Koko maailma kuiskaa Jumalan olemassaoloa; kysymys on vain siitä, kuka kuuntelee sitä, tai päätyy sinne, missä sitä huudetaan, eli Raamattuun, Kirkkoon ja Uskoon.
Nimimerkki KOKEMUSTA ON
tiistai, tammikuu 11, 2005
Tajuaminen
"Onko Tajuaminen sulle epäjumala?" kysyi ihminen täysin vakavissaan. Avasin suuni sanoakseni ein. Eihän se voi olla väärin, haluta tajuta. Eihän?
Useimmilla ihmisillä ei sellaista Tajuamisen nälkää ole. Sellaista, että siihen itsestäänselvästi laittaa koko elämänsä. Hankkii tietoa, miettii miettii miettii että voisi ymmärtää ymmärtää ymmärtää. Mikään hinta ei ole liian kallis maksaa siitä.
Ajattelemattomiin yksilöihin on helppoa tehdä vaikutus muutamalla uniikilla ajatuksella. Mutta he eivät näe, mikä jumalaton hinta siitä on maksettu.
Elämäni kamalimmat asiat: Ahdistus ja Yksinäisyys ovat selviä Tajuamisen seurauksia. Kun Tajuaa liikaa, elämä muuttuu monimutkaiseksi ja ahdistavaksi. Tajuaa yhä paremmin, miten paljon on kaikkea, jota ei voi Tajuta. Ja on aina Yksin, koska kukaan ei voi seurata omia ajatuskulkuja.
"Mikä on onnellisuuden salaisuus? - Se, ettei mieti onnellisuuden salaisuutta liikaa." Aamen. Mutta minä en tahtonut sitä, enkä tahdo vieläkään.
Ja muuten... "Totuus on niin kylmä ja rakkaus niin kuuma, ettei toista kestä ilman toista."
maanantai, tammikuu 10, 2005
the show must go on
"Ihmisten tutustuminen on vähän niinkun limonaadilasi. Jos siihen kaataa liian nopeesti limua, niin se vaahtoo niin, ettei siitä voi sanoa, mihin kohtaan pinta jää, kun vaahto on laskenu.. Mutta kun kaataa varovasti..."
Mmiksi oi miksi ihmissuhteet ovat aina niin monimutkaisia? Viikonloppuna päätin kerralla, että en a) jaksa enkä b) TAHDO ENÄÄ MIETTIÄ NIITÄ. Ei huvita. Ei kiinnosta. EI JAKSA.
Se on niin kuin opettelisi pelaamaan shakkia. Liikaa monimutkaisia sääntöjä. Yksi pieni moka ja koko rakennelma romahtaa. Ole avoin mutta älä ripustaudu. Helposti lähestyttävä mutta vaikeasti tavoiteltava. Iloinen mutta ei liian mukava.
Pidä aloite toisella osapuolella. Älä ole innokas, mutta ole vastaanottavainen. Reagoi vain puoliksi. Pidä kolmen päivän tauko ennen kuin otat yhteyttä. Älä ikinä lähetä enempää kuin kahta viestiä saamatta ainakin yhtä vastausta. PYSY NISKAN PÄÄLLÄ. Tule lähelle, mutta älä ikinä luota. Sido toista aina enemmän itseesi kuin sitoudut häneen.
Sana "kyllästymys" ei riitä kuvaamaan kyllästymiseni tasoa.
sunnuntai, tammikuu 09, 2005
raha paha
Kun olen Åbossa, ikävöin kotikotia. Kun olen kotikotona, ikävöin Åboon. Tilanne on puoliksi sietämätön kummassakin päässä.
"Ont om tid är en av de få saker man har gott om." :D
Nyt kun taloudelliset varantoni hipovat 0:aa, aloin miettiä, mihin raha lopulta kuluu. Raha on niin kuin aika: kun sitä on vähän, se kuluu siihen, mikä OIKEASTI on tärkeintä.
Mistä en luovu, vaikka raha loppuu:
a) tekstiviestiliittymä
b) pussikortti
c) pace-kk-kortti
Tänään tajusin, miksi. Olen valmis maksamaan siitä, että saan lähettää niin paljon tekstiviestejä kuin haluan, kulkea kaupunkiin ja takaisin milloin haluan ja treenata milloin fiilistä on. Piilossa oleva teema on VAPAUS.
d) sosiaaliset pikkumenot: kahvit kahviloissa, ciideri, pääsyliput erillisiin rientoihin jne.
e) kotikotona käyminen
Olen valmis laittamaan puolet rahoistani siihen, että saan olla ja pitää kivaa rakkaideni kanssa.
Asuisin ennemmin sillan alla ja kaivaisin ruokani roskiksista kuin luopuisin.
tiistai, tammikuu 04, 2005
y-russin
np: Leonard Cohen - Hallelujah :
"And even though It all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my tongue but Hallelujah"
En osaa rukoilla. En pysty olemaan hyvä ihminen. En jaksa rakastaa. Yritän rukoilla ja alan vain miettiä ostoslistaa ja kriittisiä ihmissuhdekuvioita. Painan pään alas ja sanon Herralle, ettei musta ole tähän. Ei ole niin mitään sanottavaa eikä annettavaa.
Kun nousen matolta ja käännän pään takaisin päivän töihin, on sittenkin jotenkin kevyt ja levollinen olo. Sisäinen ilon poikanen. Omituinen.
Silloin sen TIETÄÄ. Että se Joku oli Todellinen, kun Sen kanssa juttelin. Se teki Jotakin, jota ei voi selittää, vaikken itse tehnyt Mitään.
Juttelin eilen ystävän kanssa siitä, minkälaisista asioista voi kirjoittaa.
On naurettavan helppoa kertoa koko maailmalle pienistä oivalluksista. Kun eilen tajusin, etten pystykään syömään miten paljon jogurttirusinoita tahansa kerrallaan. Tai että Jim Carrey on LOIS-TA-VA draamoissa.
Ei myöskään ole yhtään vaikeaa kirjoittaa elämän syvimmistä ajatuksista ja tuntemuksista. Siitä, miten kaikki on oikeasti pelkkää Ahdistusta, ja se on kuitenkin okei, koska se on Tajuamisen hinta.
Mutta mikä jää siihen VÄLIIN? Kertomatta jää Arki. Kaikki se, mitä olen puuhaillut ja ketä olen tavannut. Siitä ei voi kirjoittaa; se olisi liian iso riski. Sillä toinen voisi saada minusta Otteen.
Maailmassa ei ole ketään, joka tietäisi etunimiltä viisi parasta ystävääni. Ei kukaan muu kuin minä. Voisiko keneenkään luottaa niin paljon, että antaisi hänen nähdä elämästäni enemmän kuin yhden kapean sektorin?
På tal om blaablaa, TODISTEIDEN OLEMATTOMUUS EI OLE OLEMATTOMUUDEN TODISTE.
maanantai, tammikuu 03, 2005
any key
Kyynisyys sikseen!!!11111111
PRESS ANY KEY.... no no NOT T H A T ONE !
Aamulla puoliunessa mietin sitä ju-ma-la-ton-ta määrää kivoja ja mukavia asioita, joita voisin tehdä tänään. Mistä aloittaisin?
En oikeasti tiedä, miten suhtautuisin siihen, kun aina on vain hauskaa, eikä ikinä arkea. Elämäni on pelkkää karkkia.
Ei kai tämä voi jatkua loputtomiin? 0_0
sunnuntai, tammikuu 02, 2005
itsesuojeluvaisto
Mikä olisi oikea tapa käsitellä ristiriitoja? Keskustella rakentavasti? Raivota? Niellä kiukku? Kritisoida hymy naamalla?
Sama vaikka tietäisinkin, en kuitenkaan pystyisi tekemään niin. Kun tunnen oloni sosiaalisesti uhatuksi, tapahtuu toinen kahdesta asiasta: katoan henkisesti paikalta tai sitten isken kimppuun kuin sika limppuun, terävät hampaani toisen käsivarteen.
Toimiiko se MUKA?
'Är det inte konstigt att trots att man kan reglerna, så tror man aldrig att de gäller en själv?'
Miksi olen tehnyt kaikki ne typerät asiat!? Vaan ei voi mitään. Eilistä ei voi muuttaa, huomista ei voi tietää, tänään voi luottaa Häneen, joka sen ansaitsee.
Kuppi kahvia ja oloni parani noin 10 000x. Vuoden ensimmäinen päivä sai olla myös viimeinen ilman kahvia.
Olen nähnyt kaksi (2) lucid-unta peräkkäisinä öinä. Heittelin lähinnä esineitä ilmassa ja kiertelin kummallisissa sokkeloissa.
lauantai, tammikuu 01, 2005
unissakävelijä
Unisuudesta kuolleena ja kahvin puutoksessa. Kahvi ei ole voinut loppua, ei tänään. :'-( Edes surkeimmat pikku kioskit eivät ole auki uudenvuodenpäivänä.
Keitin ison pannun teetä korvikkeeksi. 10 sekunnin googlettamisella sain selville, että teen sisältämä piristävä aine teiini on itse asiassa sama aine kuin kofeiini, nimi vain on eri.
Pääsen taatusti pätemään tällä tiedolla lähitulevaisuudessa. x-]
"Kenestä tahansa voi sanoa mitä tahansa ja on aina osittain oikeassa."
(Kohtauksia eräästä avioliitosta -elokuva)
Eivätkö esimerkiksi horoskoopit perustu juuri tähän?
